Biofilia – Rakkautemme luontoon

Kirjoittanut Siru Heiskanen 11. syyskuuta 2017
Jaa

”Ihminen on tarkoitettu luontoon, genomit tai muu biologia meissä ei ole muuttunut 40 000 vuoteen. Olemme yhä niitä metsästäjä-keräilijöitä tai maanviljelijöitä.

Meidät on luotu liikkumaan, meidät on luotu luontoon.”

Neurobiologi Jarno Mikkonen (HS.fi)

Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi luonnon helmaan. Aurinko kimaltelee järven pinnalla, puiden huminaa lukuun ottamatta on hiljaista. Hengität keuhkojen täydeltä raikasta metsäilmaa.

Vehreä järvimaisema vetoaa biofiliseen viettiimme kohti vettä ja kasvillisuutta.

Miltä sinusta tuntuu? Rauhalliselta? Onnelliselta?

Positiiviset tunteet, jotka yhdistämme luontoon, saavat meidät hakeutumaan sen äärelle: kävelylle puistoihin, koristamaan kotimme kasveilla, suosimaan ikkunapaikkoja. Kun meitä pyydetään listaamaan suosikkipaikkamme, on luonto yliedustettuna verrattuna kaupunkiympäristöihin, sekä vastaavasti aliedustettuna listatessamme vähiten miellyttäviä ympäristöjä (1). 

Tämä sisäinen vietti luontoa kohtaan tunnetaan nimellä biofilia. Vaikka itse termi ei ole Suomessa kovin tunnettu, on sen vaikutus kuitenkin konkreettinen ja monille tuttu yllättävistäkin konteksteista: olemme valmiita maksamaan korkeampia hintoja tonteista ja kiinteistöistä, joista on helppo pääsy puistoihin ja rannoille. Huoneistot, joista on hulppeat näköalat luonnonmaisemiin tai kaupungin ylle, ovat usein kiinteistön kalleimmat.

Miksi luonto vetää meitä niin vahvasti puoleensa?

Miksi juuri tietyt elementit, kuten vesi ja kasvillisuus, vaikuttavat niin suuresti mielialaamme ja tunteisiimme?

Hyvä esimerkki biofilian soveltamisesta käytäntöön on elokuvien tapa johdatella katsojia. Asettamalla tarinan sankari kuivaan ja karuun maastoon tai ahtaaseen, saastuneeseen kaupunkiin luo usein mielikuvan vihamielisestä ympäristöstä. Tarinan pahikset tuppaavat rakentamaan tukikohtansa steriileihin betonibunkkereihin, kun puolestaan tarinan sankarit asuttavat kauniita puutarhoja vesiputouksineen ja runsaine lajistoineen.

Syvälle juurtunut perustarve

Tutkijat ovat huomanneet, että luonnolla on kokonaisvaltainen positiivinen vaikutus niin mieleen kuin kehoon. Monilla eri tieteenaloilla onkin otettu tehtäväksi kuvata ja selvittää ilmiön taustalla olevia mekanismeja.

Vaikutusvaltainen biologi Edward O. Wilson – joka paremmin tunnetaan toisesta lanseeraamastaan termistä ‘biodiversiteetistä’ – loi käsitteen ‘biofilia’.  Se tulee kreikan kielen sanoista ‘bios’ (orgaaninen elämä) ja ‘philia’ (yksi neljästä muinaisesta sanasta rakkaudelle).

Biofilan määritelmä: koko ihmiskunnalle yhteinen, geneettiselle pohjalle perustava rakkaus luontoa ja kaikkea elävää kohtaan. 

Wilson ehdotti, että yhteys luontoon on ihmiskunnalle evolutiivisen historiansa aikana syntynyt universaali perustarve.

Afrikan savanneilla eläneille esi-isillemme kehittyi mieltymys tiettyihin ympäristön ominaisuuksiin, kuten ruokaa ja resursseja tarjoavaan monimuotoiseen kasvi- ja eläinlajistoon, suojaa tarjoavaan korkeaan kasvillisuuteen, sekä vesistöihin, jotka takaavat juomista ja mahdollisuudet peseytymiselle. Ei siis ole sattumaa, että monet näistä elementeistä joita nykyään pidämme esteettisesti kauniina, olivat elintärkeitä lajimme selviytymiselle.

Ympäristömme muuttuu, mutta vaistot säilyvät 

Väestöntiheys, kaupunkisuunnittelu sekä arkkitehtuuri vaikuttavat suuresti mahdollisuuteemme olla yhteydessä luontoon.

São Paulo (Brasilia) ja Tampere (Suomi). Tiivis asuminen voi olla monella tavalla tehokkaampaa kuin harva asutus, mutta sen suurimpia haittapuolia on luonnollisen tilan puute.

Ihmisen vaikutuksesta maapallo muuttuu tällä hetkellä nopeammin kuin koskaan: siksi onkin korkea aika oppia ymmärtämään suhdettamme luontoon. Vaikka olemmekin suurelta osin kykeneväisiä sopeutumaan moderniin ympäristöömme, aivomme ja fysiologiamme ovat periytyneet ajoilta jolloin vallitsivat hyvin erilaiset olosuhteet.

Kannamme mukanamme niitä ominaisuuksia, jotka mahdollistivat esi-isiemme selviytymisen; ei ole epäilystäkään siitä, etteikö sillä olisi vielä tänäkin päivänä suuri merkitys psykologiaamme ja fysiologiaamme.

Biofilia on vielä yleisesti ottaen huonosti tunnettu käsite monille meistä, mutta sen perusteet on helppo ymmärtää kun pohditaan asiaa hieman nurinkurisesti:  yleisimmät pelot niin ihmisillä kuin muillakin eläimillä liittyvät luontoon. Käärmeet ja hämähäkit ovat säilyttäneet asemansa yksinä pelätyimmistä asioista, vaikka ne eivät välttämättä modernissa ympäristössämme (etenkään Suomessa) ole yhtä suuria uhkia kuin esimerkiksi liikenne. Pelko aiheuttaa voimakkaan reaktion sellaisista aistiärsykkeistä, jotka kertovat potentiaalisesti haitallisesta tai hengenvaarallisesta tilanteesta, ja suuren evolutiivisen merkityksensä vuoksi pelot periytyvätkin erittäin herkästi.

Sisäinen tarpeemme olla lähellä luontoa

Esi-isämme sopeutuivat välttelemään sellaisia aistiärsykkeitä, jotka kertovat vaarasta (biofobia). Ympäristön elintärkeistä ominaisuuksista kertovat piirteet saattoivat kuitenkin olla yhtä lailla merkittäviä lajimme säilymisen kannalta, sillä luonnonvalinta suosi yksilöitä, jotka reagoivat suotuisiin ärsykkeisiin niitä lähestymällä (biofilia).

Biofobia ja biofilia.

Biofobia ja biofilia.

Pelko yhdistetään usein akuutteihin tilanteisiin, kuten vaarallisen eläimen kohtaamiseen, mutta todellisuudessa prosessoimme myös ympäristömme sisältämät riskit ja selviytymisen edellytykset samalla tavalla. Kun kohtaamme jotain, jonka koemme pelottavaksi, laukeaa meissä fyysinen reaktio: syke ja hengitys tihenee, lihakset jännittyvät, ja ruoansulatusjärjestelmä hidastuu. Tämä johtuu sympaattisen hermoston aktivoitumisesta, joka tunnetaan myös “taistele-ja-pakene”-reaktiona tai akuuttina stressireaktiona.

Vapauttamalla adrenaliinia ja kortisolia, jotka ovat fyysistä valmiuttamme lisääviä hormoneja, elimistömme valmistautuu haastaviin tilanteisiin. Yhdessä parasympaattisen hermoston “lepää-ja-lisäänny”-reaktion kanssa, autonominen hermosto pitää yllä tasapainoa stressin ja levon välillä. Liian usein tai kroonisesti aktivoituva stressi voi johtaa fysiologiseen kulumiseen ja vaurioitumiseen. Moderni ympäristömme sekä nopeatempoinen elämäntapamme voivat olla psykologisesti vaativia, ja ne ovatkin yleisimpiä krooniseen stressiin johtavia tekijöitä. Ympäristön biofiliset ärsykkeet sekä niiden aiheuttamat reaktiot.

Biofilian ärsykkeet ja vastikkeet (klikkaa suurentaaksesi kuvaa).

Aivomme etsivät ympäristöstä jatkuvasti tiettyjä merkkejä, joiden perusteella laukaista fysiologisia ja psykologisia vasteita tilanteeseen sopivan reaktion takaamiseksi. Ympäristö, josta puuttuvat selviytymiselle olennaiset ominaisuudet, aktivoi sympaattista hermostoa saaden meissä aikaan toimintoja, joiden perusteella hakeudumme turvallisempaan ympäristöön. Urbaanista ympäristöstä usein puuttuvat juurikin ne ominaisuudet – vesi ja kasvillisuus – jotka kertovat aivoillemme, että nyt on mahdollisuus rentoutua.

Luonto parantaa 

Stressi ajaa meidät usein hakemaan rauhaa luonnonsta, vaikka emme tiedostaisikaan sen takana olevaa biologista merkitystä. Tarve löytää turvallinen ympäristö on niiden onnen ja rauhan tunteiden ajama, joita luonto saa meissä aikaiseksi aivojemme tulkitessa sijainnin sopivaksi. Luonnon kyky auttaa meitä toipumaan stressistä tunnetaan lyhenteenä SRT (Stress Recovery Theory). Sen ansiosta kykenemme myös suoriutumaan paremmin keskittymistä vaativista tehtävistä.

Huomion tietoinen kohdistaminen tehtävään, jota elimistömme ei pidä selviytymisen kannalta kovin tärkeänä (esimerkiksi tietokoneen ääressä työskentely) vaatii keskittymistä. Mitä turvattomammaksi ympäristö koetaan, sitä helpommin huomio lähtee harhailemaan ja sitä vaikeampaa keskittyminen on. Keskittymisen ylläpito vaatii silloin enemmän työtä, ja väsymme nopeammin. Turvalliseksi koetussa ympäristössä puolestaan keskittymiskyvyn on mahdollista palautua nopeammin: tämä ilmiö tunnetaan lyhenteellä ART (Attention Restoration Theory). Tieteellinen tutkimus on moneen otteeseen todistanut sekä SRT:n että ART:n toimiviksi, ja nämä yhdessä puolestaan tukevat biofilia-hypoteesia. 

Yhteys luontoon voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan:

  1. Suora yhteys luontoon (ulkona luonnollisessa ympäristössä oleminen)
  2. Suora yhteys sisätiloissa (ikkunasta näkyvä maisema, luonnonvalo, elävät kasvit)
  3. Epäsuora yhteys (luontoaiheiset kuvat ja äänitteet)

Kaikki yllä mainitut tavat vaikuttavat positiivisesti yksilön terveyteen ja hyvinvointiin; suora luontoyhteys kaikista voimakkaimmin ja epäsuora vähiten. Altistuminen luonnollisille elementeille muun muassa vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta, parantaa mielialaa, lisää energisyyttä, unen laatua ja kognitiivista päättelykykyä, alentaa verenpainetta sekä ylläpitää tasaista verensokeria, nopeuttaa paranemista, vähentää kipua, sekä vahvistaa immuunijärjestelmää (2).

Biofilian hyödyt

Biofilinen suunnittelu: luonto urbaanissa ympäristössä

Eristämme itsemme luonnosta viettämällä yhä enemmän ja enemmän aikaa sisätiloissa. Ongelmana ei ole ainoastaan se, että yhteytemme monimuotoiseen kasvi- ja eläinkuntaan on katkennut: rakennukset määrittävät myös kuinka paljon altistumme melulle, lämpötiloille ja niiden muutoksille, sekä valolle.

Rakennusprojekteissa investoinnit painottuvat usein tonttiin, kiinteistöön sekä sen teknologiaan, sen sijaan että ajateltaisiin sen pohjimmaista tarkoitusta: ihmisiä, jotka niissä asuvat, opiskelevat, työskentelevät ja saavat hoitoa. Terveys- ja turvallisuusriskit toki otetaan huomioon, mutta terveellinen ympäristö ei synny pelkästään haitallisten tekijöiden karsimisesta, vaan myös sitä edistävien piirteiden saatavuudesta.

Mitä enemmän ympäristömme tarjoaa niitä ominaisuuksia, joita vaistomaisesti pidämme tärkeinä, sitä enemmän se tukee meitä niin psykologisesti, henkisesti, kuin toiminnallisesti. Luonnon yhdistämistä urbaaniin rakentamiseen kutsutaan biofiliseksi rakentamiseksi.

3 vinkkiä biofiliseen suunnitteluun

Keräsimme kolme vinkkiä biofilisen suunnittelun toteuttamiseen käytännössä. On kuitenkin syytä muistaa, että suora yhteys luontoon on aina parempi kuin epäsuora, mutta epäsuora yhteys on parempi kuin ei yhteyttä lainkaan!

Biofilinen suunnittelu suosii luonnonvaloa.

1. Luonnonvalo

Valon määrä ja sävy vaikuttavat vahvasti vuorokausirytmiimme. Valolla on siten voimakas vaikutus myös virkeyteemme. Se ei ainoastaan kerro elimistölle milloin herätä ja käydä nukkumaan, vaan myös kontrolloi sellaisten hormonien vapautumista, jotka huolehtivat energiatasoista. Biofilinen valaistus tutkitusti parantaa myös unen laatua (3). Ikkunoista paistava auringonvalo on yhdistetty hyvinvointiimme, terveyteemme, ja jopa työtyytyväisyytemme (4). Keinotekoinen sininen valo tietokoneiden ja älypuhelinten näytöistä voi häiritä unen laatua ja tehdä meistä väsyneitä, rasittaa silmiämme ja aiheuttaa päänsärkyä.

Luonnon äänien kuten lintujen laulun ja tuulen kuuleminen on eduksi, kunhan kaupungin melu ei peitä niitä alleen.

2. Äänimaailma

Jos ulkona vallitseva äänimaailma ei ole liikenne tai kaupungin hälinä, voi luonnon äänet huoletta päästää sisälle yksinkertaisesti ikkunoita avaamalla. Jos näin ei kuitenkaan ole, voi tärkeämmäksi tekijäksi muodostua päinvastoin kunnollinen äänieristys, joka pitää melun ulkona. Siinä tapauksessa sisälle voidaan tuoda luonnon äänimaailmaa esimerkiksi vesielementeillä. Myös nauhoitetut luontoäänet, kuten lintujen laulu, toimivat.

Biofilisessa suunnittelussa keskiössä ovat myös kosketus luontoon sekä sen materiaalieihin.

3. Visuaalinen yhteys

Biofilinen suunnittelu ylistää näköyhteyttä luontoon. Kyseinen yhteys voidaan synnyttää monella eri tavalla: näköala ikkunasta, valokuvat, huonekasvit. Mitä enemmän kasveja, sitä parempi. Yksi tilatehokkaimmista tavoista lisätä vehreyttä sisätiloihin ovat viherseinät. Ne voivat myös toimia tilanjakajina luoden yksityisyyttä ja omaa rauhaa, sekä parantaa akustiikkaa vähentämällä kaikua. Lisäksi tieteellinen tutkimus on havainnut laajan kirjon positiivisisia vaikutuksista, joita huonekasveilla on meihin (5).

 


 

Biofilisen suunnittelun mallikappale

Tapa toteuttaa biofilistä suunnittelua: viherseinä toimistossa.

Miltä näyttää toimisto, joka on muotoiltu biofilisen suunnittelun periaatteita noudattaen?

Törmäsimme vuoden 2016 lopulla ongelmaan - uutta Helsingin toimistoa ja showroomia rakennettiin entisen Marian sairaalan tiloihin. Silloiset tilat sairaalasänkyineen eivät kuitenkaan soveltuneet suoraan toimistoksi, vaan vaativat remontointia ja sisustamista. Toimistosta oli saatava näyttävä - sen olisi palveltava henkilökuntaa, mutta toimittava näyteikkunana Naavan osaamiseen biofilisen suunnittelun ja tuotemuotoilun saralla.

Lopputulos valokuvattiin, dokumentoitiin, ja lopulta koottiin Naavan toimisto - Case Studyksi. Voit ladata casen oheisen lomakkeen kautta.

 
Jaa

Tilaa Blogin uutiskirje